Laulaminen tällä tasolla kuin minäkin jo olen, on eräänlaista huippu-urheilua. Jos ei nyt aivan maailmanmestaruustason huippu-urheilua, niin piirimestaruustason urheilua nyt ainakin. Nyt en tarkoita ainoastaan kilpailemisen aspektia, jota olen muutamassa aikaisemmassa kyhäelmässäni sivunnut, vaan laulaminen muistuttaa myös monella muulla tavalla urheilua, eikä vähiten siitä syystä että se on pohjimmiltaan täysin fyysinen suoritus. Tämä pääsee usein unohtumaan niin yleisöltä kuin laulajalta itseltäänkin. Mitä aloittelevampi laulaja, sen todennäköisemmin tämän ajatuksen unohtaa aina silloin tällöin (tuhoisin seurauksin).

Yleisö on säälimätön, mitä tulee urheilijoiden menestymiseen. Voittoja pitää tulla, muuten ei ole kivaa kenelläkään. Laulamisessa ei kauniisti ajateltuna kilpailla muiden kuin itsensä kanssa, mutta suurin osa ei kyllä ajattelekaan sillä tavalla kovin kauniisti. Laulu/soittokilpailuissa on aivan hyväksyttävää istua kynän ja paperin kanssa tekemässä muistiinpanoja kilpailijoiden vahvuuksista ja heikkouksista, sekä antamassa pisteitä. Omaa makua verrataan tuomariston makuun ja ollaan ylpeitä jos ollaan niin asiantuntijoita, että on jopa päädytty mielessä palkitsemaan samat kandidaatit kuin tuomaristokin. Näin kuulija voi eläytyä kilpailun jännittävyyteen, sillä niin suureen empatiakykyyn en usko, että satunnainen kuulija myötäeläytyisi niin voimakkaasti kilpailijoiden suoritukseen, että toivoisi kaikille täydellistä suoritusta. Mitäs hauskaa siinä nyt enää olisi! Eihän sitä voi oikein laittaa metsämarjojakaan paremmuusjärjestykseen kovin helposti. Kaikkihan ne hyviltä maistuvat! Toisaalta, jos joku on vähän raakile vielä ja toinen taas hieman vettynyt, niin silloin täydellisen mehukas marja erottuu paremmin joukosta.

Toisaalta ajattelen, että tuhat kertaa mieluummin kilpailisin toisia laulajia vastaan kuin itseni kanssa. Itsensä kanssa kilpaillessa nimittäin tulee useinmiten häviö, varsinkin jos vertaa suoritustaan idealisoituneeseen kuvaan siitä, miten haluaisi laulaa kappaleen tai miten kappale on ehkä kerran mennyt jos leikkaa yhdestä harjoitusvedosta alkupään pois ja toisesta neljä viimeistä tahtia... Urheilijoilla on myös aina uusia kilpailuja edessä niin kauan kuin vain jaksaa kamppailla. Jokaiselle löytyy sopiva taso jolla voi urheilla. Jos häviää, se ei ole maailmanloppu, yksi häviö ei nimittäin ole vielä koko mestaruus ja toisaalta jos voittaa montakin kertaa peräkkäin, se ei vielä tarkoita sen kummempaa kuin että on valmis siirtymään seuraavalle tasolle, jossa vaatimustasokin on kovempi. Urheilu on myös aina hyvä harrastus, pysyy kunto yllä. 

Tästä syystä olen päättänyt alkaa suhtautumaan omiin esityksiini kuin urheilusuorituksiin. Voitostahan tulee yleensä hyvä fiilis ja häviöstä huono. Tätä periaatetta on noudattamalla on myös helppo luokitella omat suorituksensa. Siis, toden totta, aivan fiilispohjalta. Toisin sanoen, jos keikasta jää hyvä mieli, se on voitto, jos taas huono, niin se on häviö. Jos ei oikein tiedä miltä tuntuu, niin sitten kai se on tasapeli. Aion kokeilla tätä menetelmää, jotta urheilutermejä lainatakseni voisin nollata voitot ja tappiot mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Kaikkien pelien jälkeen analysoin, mistä kyseinen tulos johtui ja sitten lähden treenaamaan jo seuraavia pelejä varten.

Tällä kaudella on tullut ainakin yksi rökäletappio (0-3), yksi niukempi tappio (1-2), yksi tasapeli (johon täytyy olla tyytyväinen, koska vastustaja oli erittäin kovatasoinen), yksi voitto (2-0, kotikenttäetu), ja yksi makealta maistunut voitto (4-1, vastustaja oli melko paha). Kyllä tällä saldolla kehtaa ainakin jatkaa... Seuraavat piirimestaruuskilpailut ovatkin jo aivan lähitulevaisuudessa. Toivottavasti saan valmistautumisen osumaan nappiin ja hermot pysymään kurissa. Vastustaja on melko paha. Jos siis tulee rökäletappio, niin ei kannata masentua... Mutta hei! Pois synkät aatokset, voittamaanhan tässä on lähdetty, eikä häviämään. Nyt voi myös jo suunnitella seuraavaa kautta. Todennäköisesti se tulee menemään paremmin, koska kokemusta ja taitoa on tullut huimasti edellisten kokemusten perusteella. Ensi kaudella vastaan tulee varmasti myös entistä haasteellisempia vastustajia. Toivottavasti pääsen pelaamaan mahdollisimman paljon.