Piti vielä lisätä edelliseen tekstiin muutama rivi.

Lueskelin vanhoja blogikirjoituksiani ja huomsin, että jotkut asiat ovat nyt muuttuneet vähän toisiksi. En enää allekirjoita kaikkea mitä olen sanonut tekniikasta aiemmin. Sen sijaan nykyinen totuus kohdallani on seuraava:

Se mitä monta kertaa tekniikalla käsitetään ja jopa tekniikkana monta kertaa opetetaan, on itse asiassa kokoelma vippaskonsteja joilla yritetään päästä yli kehon mutkien asettamista haasteista. Nämä mutkat ovat useinmiten hankittuja, eivät sinne alunperinkään kuulu! Kun jumppaa ensin mutkat suoriksi ja oppii hengittämään uudessa uljaassa ryhdissään, ei tarvita niin paljon ns. tekniikkaa, eli vippaskonsteja.

Laulutekniikka on fyysinen, luonnollinen asia keholle, eikä sarja vaikeasti tajuttavia ja muistettavia asioita.

Mutta kyllä sen tajuaminen silti kestää... Laulamisen oppiminen on haasteellista jo siksi, että on vaikea hahmottaa mihin on pyrkimässä, koska lopputulos ei ole koskaan täysin valmis, saatika aluksi millään muotoa käsitettävissä. Jokainen ääni nimittäin kuulostaa erilaiselta. Katselemalla itseään peilistä, kuulostelemalla puheääntään ja harjoittelemalla perusasioita alkaa hahmottua suunta, jonne sitten aluksi raivataan polku ja sitä polkua kävellään edes takaisin satoja ja tuhansia kertoja kunnes se polku sitten vahvistuu pikku hiljaa kärrypoluksi ja tieksi ja lopulta ehkä jopa suihkukoneen kiitoradaksi jolta ponnistetaan kohti tähtiä.

Äänensä löytäminen, kirjaimellisesti, on muuten myös osa identiteetin löytymistä. Minä kuulostan juuri tältä. Jos ääni on hukassa, myös identiteetti on hukassa tai se on äänihukkaisen identiteetti. Jotkut rakentavat kehoaan, toiset taas ääntään. Kun laulaa uljaasti, se on kuulkaapa sellainen erittäin voimauttava kokemus elämässä. Laulaa uljaasti omalla äänellään, on voimakas ja kaunis katsella jne. Kuten identiteetistään, samoin äänestään voi oppia tuomaan esiin sen parhaat puolet, valita sellaista ohjelmistoa, joka sille parhaiten soveltuu. Voi tehdä kappaleista omankuuloisia tulkintoja, joista voi tulla joskus jopa normi sille, miltä jokin kappale pitäisi kuulostaa. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikka Adamin Oi jouluyö Jussi Björlingin esittämänä.

Taide on hieno asia. Olen muuten sitä mieltä, että Musiikkitalon rakentaminen on erittäin hyvä asia koko Suomen kansalle.

Veronpalautusrahat tilillä, ja niitä tuhlaillessa joululahjoihin, päätin että on aika katsastaa myös laulupuolen saldo tältä syksyltä. Syksy on ollut antoisa, kypsymässä on monia hienoja asioita. Sadonkorjuulahjana sain poimia kaksi erityisen onnistunutta esitystä tältä syksyltä. Toinen oli lauluteknisesti erittäin hyvä ja toinen taas loistava tulkinta ja presenssi. Ja sitten oli pari vähemmän onnistunutta keikkaa, joista ei sen enempää... 

Laulutekniikka on tiivistynyt kahteen pääkomponenttiin: hengityksen ajattelu ja ryhdin ajattelu. Pyrkimys on näiden kahden yhdistämiseen. Kun väännän itseni suoraksi, en tarvitse juurikaan muuta tekniikkaa kuin hengityksen ajattelemisen. Hengitys on melko pitkälle tilojen availua, siis nimenomaan sisäänhengitys on siis kaiken a ja o, mutta myös uloshengityksellä pitää varoa, ettei sulje tiloja, vaan elättelee fraasia kropassaan. Hengitys on yksinkertaistettuna lihasten vuorottaista aktivoimista ja rentouttamista. Kehon kolme palleaa toimivat yhtäaikaisesti: lantiopallea, rintapallea ja takaraivopallea. Niiden suhdetta toisiinsa kannattaa tarkkailla. Kun olen tarpeeksi suorassa, voin avata rintakehääni paremmin ja jos siihen lisään haukotushämmästysajatuksen, saan myös takaraivopalleani auki, kunhan vain todellakin avaan kylkiä tarpeeksi korkealle, kainaloiden alle saakka. Ääni istuu silloin tarpeeksi korkealla ja minun äänessäni onkin runsaasti tuota ylähelinää. Myös lantiopallean täytyy olla touhussa mukana. Se lepää suorien jalkojen päällä ja se rentoutetaan sisäänhengityksessä ja supistetaan uloshengityksessä. Lantiopallean asentoa pitää myös tarkkailla, ettei käy niin, että pyrstö nousee ylös ja alaselkä menee jumiin. Kun ryhti on hyvä ja palleat ovat auki ja käytössä, leuka voi laskeutua suoraan alaspäin, eikä sivuttaista levitystä tarvita. Sivuttainen levitys on korvien välissä ja kainaloissa, ei suussa! Sitten kielellä syljetään vielä sanat mahdollisimman selkeästi. Kun laulan tilat auki, olo on kuin marionettinukella, jota vedellään naruista. Minulla on tietyt pisteet, joihin nuo narut sijoitan ja sitten vain vetelen niillä tiloja auki. Ja toimii!

Kun tähän asti olen ajatellut lauluopinnoissani pääasiallisesti vain tekniikkaa, tänä syksynä on ollut ongelmia tulkinnan ja tekniikan yhdistämisessä. Lisäksi musiikillinen ajatteluni kaipaa laajentamista. En ole tottunut kuulemaan kropassani niin suurta sointia kuin ed. mainitulla tekniikalla pystyy tuottamaan ja siksi en osaa sitä aina kuvitella ja kaivaa esiin ja käyttää kaikkia sen suomia mahdollisuuksia. Kuulokuvan muutos aiheuttaa tietynlaista sopeutumisvaihetta. Pitää luoda uudenlaisia näkemyksiä kappaleista. 

Lopputulosta varten pitää säädellä monenlaisia tekijöitä: Sanat, sanapainot, lausepainot ja kaarrokset, sointiväri, soinnin vuolaus ja intensiteetti, ilmeet, keholliset viestit, rytmiikka. Tätä kaikkea ohjaa näkemys kappaleesta (kuulokuva, tunnemaisema ja visuaalinen näkemys siitä, mitä  haluaisi esityksen kunakin hetkenä olevan) ja presenssi, eli läsnäolo, joka tarkoittaa kykyä keskittyä häiriöttä näkemyksensä toteuttamiseen.  Näkemyksen muodostamisessa tarvitaan syvällistä kypsyttelyvaihetta ja luovuutta. Teksti pitää ymmärtää ja siitä pitää tehdä tulkinta, musiikin tyylin kieli pitää ymmärtää ja käyttää juuri oikeita työkaluja toteutuksessa. Tulkintaa muodostaessa pitää ottaa historialliset seikat huomioon, minkälainen on ollut ajan henki sävellyksen syntyaikaan ja miten se ilmenee ko kappaleessa ja lisäksi pitää olla myös jotain omakohtaista ja universaalia inhimillisyyden tulkintaa. Näkemyksessä pitää ottaa myös oman instrumenttinsa luonne huomioon ja suhteuttaa se oman instrumenttinsa suomiin mahdollisuuksiin. Huilusta ei voi odottaa samanlaisia ulottuvuuksia kuin sellosta ja päin vastoin. Tosin täytyy todeta, että lauluinstrumentti on huomattavasti monipuolisempi soitin kuin yksikään rakennettu instrumentti, usein emme vain ole löytäneet kaikkia sen suomia mahdollisuuksia vielä.

Että tällaista tällä kertaa...   ....tajuutteko, hei?!

(Ai ei vai...)   

Viime aikoina on tapahtunut paljon laulutekniikan saralla. Kirjaan tänne oivalluksiani ennen kuin ne taas unohtuvat.

Kieli on edelleen todella tärkeä. Kielen on hyvä olla melko voimakas. Kieltä kannattaa jumpata säännöllisesti. Kieli on vastaliikkeessä pehmeän kitalaen kanssa. Jos tuntuu, että ei oikein saa takatiloja auki, kannattaa työntää sitkeästi kieltä eteenpäin samalla kun tekee tilaa taksepäin. Tee tiloja kielen yläpuolelle, kielen taakse ja kielen alapuolelle hengittämällä työntöliikkeen aikana näihin kohtiin. Ongelma on, että kieli lähtee helposti taaksepäin kun yrittää tehdä taakse tiloja ja sitä tarkoittaa ns. "levittäminen". Älä laula poikittain on tyypillinen laulunopettajien neuvo, jolla pyritään korjaamaan tätä virheellistä toimintoa. Kieleen saa potkua jos pystyy tekemään sillä nopeita sivalluksi. Konsonanttien rapeus ja liiallinenkin aspirointi voi auttaa kielen vastaliikkeen ymmärtämisessä.

Alaselkä on tärkeä. Venyttele alaselkä notkeaksi, pidä vatsalihakset tiukkoina, Ääni tulee tasaisemmin ja hallitummin. Ajattele, että hengität alaselkään. Hengitys on tällöin pohjassa. Alaselkä ei saa mennä notkolle sisäänhengityksen aikana vaan sen pitää pysyä lantion alle käännettynä koko ajan. 

Jos kroppa ei toimi, mene jumppaan! Kaikki liikkuminen tekee hyvää kropalle ja herättelee sitä. Muista myös nukkua tarpeeksi, jotta olet virkeä. Venyttelyssä on hyvä suosia toistettavia liikkeitä, mutta jos jokin kohta on oikein jumissa, sitä kannattaa hieroa ja painella ja venyttää pidempään. 

Jos rinta toimii oikein, se kohoaa sisäänhengityksen aikana. Ilmavoita rinta kautta linjan, niin äänihuuliin tuleva paine on vähäisempi ja äänet tulevat kauniimmin ja pyöreämmin.

Niska ei saa olla jumissa. Venyttele niska kunnolla ja säännöllisesti! Jos niska on jumissa, takaraivopallea ei toimi kunnolla.

Katso, että leuka kääntyy suoraan kohti kaulaa eikä tule eteenpäin. Korvien väli täytyy tuntua leveältä. Laula tilassa, joka muodostuu kun pehmyt kitalaki vetäytyy taaksepäin ja ylöspäin ja kieli menee alaspäin. Tunne kuinka putki on auki koko matkalta ja läpi päälaen.

Aktivoi naama ja huulet, nosta poskipäät samalla kun työnnät kieltä ulospäin.

Yleissääntö on se, että mitä vetreämmät paikat, sen pajemmin laulu sujuu. Vetreytettävää riittääkin, sillä erityisesti pään aluellla ja kasvoissa on hirveän paljon pieniä lihaksia, joilla kaikilla on merkitysä.

Ylätilojen aukaisussa auttaa hengittäminen nenän kautta. Jos haluaa ylä-äänet oikein läpitunkeviksi, kannattaa ajatella otsaan yksisarvisen sarvi, josta ääni tulee ulos. Samoin alaäänet kannattaa nojata ulos rinnasta. Keskellä toimii paremmin taaksepäin nojaaminen.

Muista myös pikkuinstrumentti ja iso instrumentti. Mieti kuinka paljon luukutat milloinkin, eli pidät suuta auki. Opettele pitämään sisäiset tilat auki vaikka suu onkin pienenä.

Seiso mieluiten suorassa koko ajan ja kuulostele kehoasi. Hengitä rentouden kautta sisään. Muista juoda tarpeeksi ja syödä - sellaisia ruokia, jotka saavat olosi tuntumaan kepeältä ja energiseltä. Vältä flunssaa.

 

Sain tänään toisenkin oivalluksen, mutta sen työstäminen on vielä kesken. Yritän työstää ajatusta kirjoittamalla tänne nyt. Hypoteesini, oivallukseni on seuraavanlainen. Laulaminen on kokonaisvaltainen paketti. Tekniikkaa ei voi erottaa kokonaan tulkinnasta. Kun tulkinta on mukana tekniikkaharjoituksissa, keho auttaa itse itseään löytämään oikean tien. Otan esimerkin. Oppilas lauloi tänään tunnilla jazz-slovarin. Rinta oli kiinni, lysyssä. Ei kuulostanut korviini oikealta. Oppilas ei myöskään näyttänyt seksikkäältä rinta lysyssä. Oppilas nosti ryntäät ylös neuvostani sillä lopputuloksella, että sekä ääni, että olemus sopivat paremmin tuohon kappaleeseen! Huom, sekä ääni, että olemus! Ääntä ei voi erottaa olemuksesta, ääni ja olemus ovat erottamattomat! Ihminen kuulostaa useinmiten siltä miltä hän näyttää. Tosin ei aina. Joskus voi kuulostaa melko hyvältä, vaikka olisi tuskainenkin olo. Tämä johtuu siitä, että jännittää sellaisia lihaksia, jotka ovat epäoleellisia laulun kannalta, mutta koska jännittää myös oikeita lihaksia, se kuulostaa kuitenkin oikein mukiinmenevältä. Harjoituksen myötä oppii jättämään pois väärät jännitykset ja käyttämään vain niitä lihaksia, jotka ovat oikeasti tarpeen upean lopputuloksen kannalta. Tämä on pitkällinen prosessi ja vaatii paljon aikaa, ennen kuin eriytyminen lihaksistossa tapahtuu siihen pisteeseen asti, että laulaminen on aina helppoa.

Mitä tästä kannattaa oppia? Opettaessa ei kannata tehdä pelkästään ääniharjoituksia, tai ääniharjoituksiin kannattaa ottaa tulkinnallinen elementti mukaan. Jos tehdään vain hämäriä ääniharjoituksia, joissa ei ole tunnetta mukana, ääniharjoitusten sovellettavuus voi jäädä vähäiseksi. Mihin niitä silloin voi oikeasti käyttää? Laulaessahan pitäisi kuitenkin pyrkiä pois tekniikan ajattelemisesta kohti tulkinnasta syntyvää flow-kokemusta. Toisaalta emme kuitenkaan koskaan voi täysin hyljätä tekniikkaharjoituksiakaan, koska tekniikassa riittää niin paljon opeteltavaa joka tapauksessa.

Opiskelijan näkökulmasta kannattaa taas muistaa, että pyrkisi laulaessaan kokonaisvaltaiseen oikeaan oloon, jossa tulkinta tukee tekniikkaa ja päin vastoin. Tämän voi sanoa myös niin, että ulkoinen olemus on sopusoinnussa tulkinnan kanssa ja päinvastoin.

Voiko tästä vetää johtopäätöksenä sen, että laulaessa pitäisi aina olla tietynlaisessa perustunnetilassa? Kyllä voi. Nimenomaan juuri niin. Laulunopettajat ovat tienneet tämän jo pitkään. Hehän antavatkin usein sellaisia ohjeita kuin. "Ime ruusun tuoksua pötsin uumeniin" tai "Ole uljas kuin kuningas". Henkilökohtaisesti voisin tehdä tässä olemuksellista ja tunnetilallista selvitystä antamalla ohjeita itselleni:

- Ole hyvällä perusmielellä, älä ole huolissasi mistään.  

- Usko, että tänään on mahdollista laulaa hyvin. Usko viimeiseen asti, silloinkin kun tosiseikat sotivat sitä vastaan. Jos et voi uskoa, älä laula ollenkaan. Teet asioille vain hallaa.   

- Tunne itsesi vetreäksi ja energiseksi. Jos et tunne, venyttele, naura, nuku, syö, juo ja tee niitä asioista joiden avulla pääset tuohon tunteeseen.

-Tunne itsesi pitkäksi, kauniiksi ja voimakkaaksi

- Tunne että voisit olla valmis nautintoon, leikkiin, suruun, iloon ja heittäytyä noihin tunteisiin joka solullasi tarpeen ja húvituksen mukaan ilman mitään estoja.

- Nauti omasta äänestäsi ja kehostasi

Tänään kävellessäni bussipysäkiltä kotiin, minut valtasi selittämätön tunne siitä, että nyt kannattaisi mennä laulamaan ja kokeilemaan tekniikkaa. Pyysin ensimmäisenä anteeksi puolisoltani, koska en yleensä laula enää myöhemmin illalla. Minulla oli hyvä mieli ja hyvä tunne kehossa ja niinpä sitten tein kokeita lihaksistollani, jotka tuntuivat toimivan melko moitteettomasti. Muistelin päivänaikana kokemiani asioita. Yhtäkkiä pediohjaustunnilla näkemäni harjoitus, keskustelu ruokapöydässä laulajakollegan kanssa, laulutunnilla oppilaani kanssa tekemät havainnot ja opettajani näyttämä esimerkki laulutunnilla yhdistyivät päässäni pieneksi oivallukseksi. Lähdin hakemaan niskan pistettä, jossa äänihuulet venyvät taaksepäin. Venyttelin aluksi äänihuulia taaksepäin ja se toimi melko hyvin. Sain jonkinlaisen otteen niskan lihaksiin. Se oli todella rasittavaa pääni lihaksille. Sain päänsäryn. Sitten sain ajatuksen kokeilla pään kallistamista taaksepäin. Tässä kohdassa erityisesti muistelin opettajani usein näyttämää mallia. Ja sitten se tapahtui. Ääni tuli helposti korkealta kun kallistin päätäni taaksepäin! En voinut uskoa sitä todeksi! Mitä, onko tämä oikeasti näin helppoa! Kokeilin monia eri koloratuurikappaleita. Ääni tuli aivan superhelposti. Heiluttelin päätäni siinä vaan edestakaisin. Keksin ajatella niskan kallistuspistettä keskipisteenä, josta taaksepäin kallistaessa tein tilaa ylös ja alaspäin yhtä aikaa. Pääsin tällä tekniikalla aivan superhelposti e3 asti. Sitten aloin kokeilla yhdellä vaikeimmalla Bachin sopraanoaarialla, jonka tiedän Zerfliesse Mein Herze, ja sekin tuli aivan kuin unelma ja ääni vain soi kauniisti koko ajan! Olen aivan shokissa tästä oivallukesta. En voi tajuta mitä on tapahtunut. Olisin voinut saman tien lähteä keikalle esittämään tuota kappaletta. Päästelin pitkän rivin itsekeksimiäni voimasanoja. Onko tämä vain jokin ihana uni, josta herään huomenna ja tajuan, että se ei ollutkaan totta?! Taatusti huomenna herään ja huomaan, että ei se auttanutkaan tai että jotain muuta on mennyt pieleen...