Löysin eilisen väylän tänään uudestaan ja tempun toistaminen onnistui myös laulutunnilla. Nyt voin siis ylpeänä todeta, että olen aivan todistetusti alkanut kuulostaa sopraanolta!

Tänään onnistui myös ensimmäistä kertaa eräs minulle supervaikea kappale, jota olen halunnut laulaa jo pidemmän aikaa. Korkein kohta onnistui tyydyttävästi ehkä kerran, mutta olen silti erittäin tyytyväinen. Kappale oli muilta osin juuri sellaisen kuuloista kuin sen toivoin joskus vielä olevan. Tässä kappaleessa tarvittiin kielen alapuolelle tuntuma siitä, että kurkku pysyy tarpeeksi kapoisena, mutta ei kuitenkaan mene kiinni. Roikotin kieltä yhä taaempaa ylhäältä sitä mukaan kuin legatolinja kipusi yhä korkeammalle ja korkeammalle. Oksennus on juuri oikea sana kuvaamaan tätä tuntemusta. Lisäksi ajattelin nenää ja väylää, jonka eilen löysin. Kaikkein suurimmaksi hämmästyksekseni tähän ei tarvittu edes voimaa vartalosta. Tästä lähtien otankin motokseni; "Ei voimalla, vaan taidolla!". Itse asiassa kun aloin lisätä voimaa, homma tuntui vaan menevän enemmän pieleen. Ääni oli tiukan treenauksen jälkeen väsynyt, mutta en huolestunut siitä kovin paljoa, koska siihen nähden mitä olin laulanut ja kuinka paljon, se kesti hämmästyttävän hyvin. Olin itse asiassa melko poikki kaikin puolin, mikä taas on parempi merkki.

Paniikkia aiheuttaa liian nopeasti lähestyvät haasteet. Rauhoittelen itseäni ajattelemalla, että vaikka niissä tulisikin hetkellisiä epäonnistumisia, kukaan ei kuitenkaan voi ottaa minulta pois lauluteknisiä edistysaskeleitani, jotka ovat merkittävällä tavalla parantaneet suoritustasoani ja lupailevat hyvää tulevaisuutta ajatellen. Tietysti toivon myös parasta näiltä keikoilta lähitulevaisuudessa ja aion tehdä parhaani.

Joku voi ehkä ihmetellä, eikö laulajattareksi ryhtymiseen tarvita muutakin kuin tekniikkaa ja siinä he ovat aivan oikeassa. Toisaalta minun kohdallani pätee ajatus: Taiteilija ilman toimivaa työkalua on mykkä. Siksi olen erityisen ilahtunut nimenomaan teknisistä edistysaskeleista. Taiteellisesta ilmaisusta en ole kohdallani läheskään niin huolissani. Kun keskityn asiaan, sitä kyllä piisaa jotenkin luonnostaan paremmin. Tekniikka taas on ollut aina murheenkryyni minulle. Mitä tulee kanttiin ja psykologisiin valmiuksiin, esiintymiseen, sellaista koulutusta tarvitsen kipeästi. Se onkin kohdallani lähes yhtä tärkeä kehittämiskohde kuin tuo iänikuinen tekniikkakin.