Ihmettelimme tänään erään erinomaisen muusikon kanssa sitä, miksei meidän alalla järjestetä enempää henkistä valmennusta. Urheilussahan se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Muusikko arveli, että Sibelius-Akatemiassa ehkä järjestetään jonkin verran. Meillä ei siis toden totta järjestetä, mikä on selvä puutos. Muusikko kertoi omasta kokemuksestaan. Kesti kuulemma useamman vuoden ajan ennen kuin hän pääsi esiintymistilaisuuksissaan sellaiseen rentouden tilaan, että esitys saattoi alkaa mennä jopa paremmin kuin harjoituksissa. Siihen asti esitys oli aina leikannut jotain pois harjoituksissa päästystä tasosta. Olin iloinen omasta puolestani kuullessani tämän, sillä minusta useinmiten tuntuu, että en pääse aivan parhaimpaani esityksissä. Tosin tästä on yksi poikkeus, josta raportoin aikaisemmissa kirjoituksissani. Tämä tunnustus valoi uskoa, että ehkäpä asia voi pikku hiljaa korjaantua. Selvää edistymistähän tässä kuitenkin on koettu.

Olen saanut hienoja oivalluksia mistä tässä psykologisessa valmentautumisessa on oikeastaan kyse:

- Ihminen voi suggeroida sisäisellä dialogilla itsensä mihin tahansa haluamaansa tilaan jos vain taidot riittää

- Tästä seuraa se tosiasia, että ihminen voi suggeroinnilla saattaa itsensä totaaliseen kyvyttömyyteen, jossa edes lavalle käveleminen ei enää onnistu

- Toisaalta ihminen voi suggeroinnilla saada itsensä myös huippuvireeseen

- Itseni kohdalla olen havainnut, että mm. seuraavien ajatusten ajattelusta on hyötyä ennen esiintymistä:

a) Valitsen jonkun lähisukulaisen, joka on mielestäni menestynyt jossain asiassa hyvin ja ajattelen, että jos hänkin pärjää, niin sitten minäkin - olemmehan sentään lähisukulaisia ja meissä on samat geenit.

b) Ajattelen, että jos minua paljon lahjattomammat, tyhmemmät ja rumemmat uskaltavat onnistua, niin miksen siis minäkin

c) Otan jonkun roolin. Jos en ole itse paikalla, en voi olla se joka mokaa.

d) Muistutan itseäni siitä, että teen tätä vapaaehtoisesti ilman, että kukaan on minua pakottanut

e) Olen todella tiukkana itselleni valmistautumisrituaalien suhteen. Keskityn vain olennaiseen, enkä anna ajatusteni harhailla vahingollisilla sivupoluilla.

f) Suhteutan onnistumiset ja epäonnistumiset.

g) Ajattelen niitä asioita, jotka elämässä ovat todella tärkeitä, vielä tärkeämpää kuin laulaminen. Niitä pitäisi mielestäni kaikilla olla riippumatta siitä kuinka huipulla ollaan.

h) Ajattelen, että olen kulttuurin lähettiläs tehtävänäni iloittelu, hauskanpito ja rento, hyvä meininki.