Löysyyden tila jatkuu melko pahana. Sain kuitenkin aikaiseksi laulaa pari tuntia perjantaina. Hämmästykseni oli kuitenkin suuri kun huomasin että tekniikka toimi erittäin hyvin. Aivan kuin tässä olisi tapatunut jokin dramaattinen parannus perustasossa. Olen aivan myyty Hinesin kirjan anteihin. Huomaan, että kaikki mitä hän kirjoittaa rekistereistä on totta ainakin minun kroppani kohdalla. Lauloin perjantaina sellaisia kappaleita, jotka ovat olleet minulle ennen vaikeita ja raskaita laulaa ja rekistereitä vaihtelemalla niistä tulikin - no ei nyt helppoja - mutta kun keskityin asiaan ja tekniikkaan, onnistuin laulamaan niitä niin, että ääneni ei rasittunut eikä mistään kohdasta kiristänyt tai tuntunut pahalta. Olin erittäin tyytyväinen. Kunhan taas pääsen säännölliseen harjoittelurutiiniin, luvassa voi olla vaikka miten hienoa laulamista.

Olen päässyt pahimman kriisini ohi. Olen huomannut, että minunkin värkilläni voi laulaa ja lisäksi olen oivaltanut, että vaikka ei olisikaan maailman hienoin ääni, on aina erittäin ihanaa kuunneltavaa jos joku hallitsee laulutekniikan, tulkinnan ja esiintymisen. Aion siis tästedes keskittyä siihen, mihin voin vaikuttaa enkä murehtia sitä mihin en voi vaikuttaa.

Kesällä ei ole luvassa enempää esiintymisiä eikä kursseja ym. Odotan jo innolla syksyä ja opintojen alkamista. Luulen, että ensi vuodesta tulee tähän mennessä paras vuoteni. Odotan myös että pääsisin taas opettamaan pedioppilastani. Hän edistyi johdollani erittäin hyvin kevään ajan, mutta nyt minulla on hänelle todella paljon uutta annettavaa. Olisi kiva jos olisi enemmän klassisesta laulusta kiinnostuneita oppilaita. Opettaessa oppii itsekin.