Olen painiskellut melkoisessa tunteiden ristiaallokossa viime aikoina. Toisaalta olen ollut valmis laittamaan hanskat tiskiin ja lopettamaan koko jutun, mutta toisaalta olen aina vaan pahemmin koukussa laulamiseen. Kertoisiko ensin huonot vai hyvät uutiset? Aloitetaan hyvistä...

Hyvät uutiset liittyvät esiintymiseen ja esiintymisvarmuuteen. Tein tietoisen päätöksen alkaa esiintyä enemmän. Olen alle kouluikäisestä asti potenut pahaa ramppikuumetta musiikin esittämisen suhteen. En ole oikeastaan koskaan nauttinut esiintymisestä vaan se on ollut harrastukseen tai ammattiin kuuluva välttämätön paha... Toisaalta tämä ei ole minusta välittynyt katselijoille eikä kuuntelijoille, mutta huomiokykyni on joka tapauksessa ollut kaventunut esitysten aikana, mikä on johtanut moneen alisuoriutumiseen. Nyt uskon päässeeni eroon huonosta jännittämisestä. Edistystä on tullut noin viiden esiintymiskerran aikana aivan päätä huimaavasti. Kaikki huipentui siihen, että eilen illalla esitin vaikeimman kappaleen, jonka olen koskaan julkisesti esittänyt ja oli aivan kymppifiiliksissä koko esityksen ajan. Siis huom. sen aikana, ei sen jälkeen! Olin täysin rento ja letkeä ja huomiokykyni oli terävimmillään. Esityksestä tuli tietenkin vaikuttava. Oli siinä teknistä ongelmaa vielä, mutta muilta osin ei olisi voinut olla mukavampi ja parempi olo. Ajattelin sen jälkeen, että tätä on saatava lisää, ja pian!

Huonot fiilikset taas johtuvat siitä, että luulen että ääneni on melko vaatimatonta sorttia ja vaikka saisinkin sen toimimaan täydellisesti, en koskaan voi vetää vertoja suurille tähdille äänen kvaliteetissa. Olen kateellinen kaikille isorintakehäisille korkaotsaisille amatsoneille, joilla on paksut äänihuulet ja nk. peltikurkku, joka kestää minkälaista rääkkäystä tahansa. Minä olen erittäin kapoinen ja hentoinen ja kudostyyppini on melko venyvä, äänihuuleni rasittuvat nopeasti, vaikka laulaisinkin periaatteessa ihan oikein jne. jne... Todennäköisesti minusta ei siis mitään kovan luokan lavakettua ole tulossa, mutta loistava laulunopettaja on vielä mahdollisuus. Aion kuitenkin yrittää vielä oppia laulamaan niin hyvin kuin mahdollista ja olen päättänyt katsoa asioiden kehittymistä vielä ainakin ensi vuoden.