Sen kymppifiilispäivän jälkeen ei ole huvittanut oikein laulaa. Intuitiivisesti tietää, että sellainen flow-kokemus ei yleensä toistu ainakaan heti seuraavana päivänä, joten olen laiskotellut. Tänään kuitenkin yritin taas melko tosissani, ja melko vaikeaahan se oli. Suoritus parani jonkin verran (lähtötaso olikin melko huono), mutta siinä vaiheessa kun homma alkoi luistaa paremmin, oli ääni jo vähän rasittunut. Täytyy kerätä näköjään pieni epätoivo, jotta löytää tarvittavan motivaation. Eiköhän sellainen kohta taas löydy kun pukkaa laulukurssia ja esiintymistä.

Toisaalta on ollut hyvä saada lauluputki katki ja tehdä ihan tavallisia asioita perheen kanssa. Tavallisessa elämässä ja erityisesti puutarhan laitossa on puolensa.