Flunnsavaara ohitettu! Uskomattoman hienoa. Olen ottanut kylmän suihkun eilen ja tänään avantouimarien hengessä. Auttaakohan se välttämään flunssia? Pitäisiköhän ottaa tavaksi? Olen uskomattoman iloinen siitä, että flunssa ei iskenytkään täydellä teholla vaan eilisen sluibailun jäljiltä olen nyt taas vireessä.

Olin ensimmäisellä laulutunnilla. Innostuin vähän liikaa ja lauloin sen jälkeen vähän liikaa. Pitää muistaa säilyttää joku tolkku hommassa vastedes. Olen vain niin innostunut. Ääni kulki tänään tosi hyvin, olen ollut perjantaista lähtien hyvässä laulukunnossa. Jotenkin tuntuisi, että perustekniikka alkaisi pitää kutiaan paremmin. Se on erittäin suuri helpotus! Tolkku pitää myös muistaa säilyttää, ettei opettele uusia asioita vanhan kustannuksella.

Ajattelin jatkaa ylätilojen monipuolista etsiskelyä ja avaamista. Naamassa tuntuisi olevan käyttämätöntä resonassikapasiteettiä. Hengitystä voi tehdä vielä vähän lisää. Tähän minua kannustettiin myös laulutunnilla. Itsestäni tuntuu, että pitäisi myös ottaa asiakseen vielä kurkunpään ja kurkun rentous ja avoimuus ja yhdistää sitä vielä selkeämmin ylätilojen avaamiseen. Eri rekistereiden käyttöä voisi vielä tehostaa ja tehdä tietoisemmin Hinesin kirjan hengessä. Kaiken kaikkiaan tuntuu että asiat ovat yhtäkkiä melko hyvällä mallilla.

Kuinka varhaisessa vaiheessa voi alkaa erikoistua? Pitäisikö laulaa vain sellaista, joka sopii äänelle täydellisesti vai pitäisikö yrittää ottaa haasteita? Kun yrittää uusia juttuja, kuinka kauan pitää kokeilla ennen kuin voi sanoa onko hyvä vai huono juttu?