Eilen olin erinomaisessa laulukunnossa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun aloitin suururakkani kesäterästä laulukuntoon pääsemiseksi.  Kaksi viikkoa siihen meni, tasan - ei enempää eikä vähempää! Tulevaisuus tuntui heti valoisalta ja suunnittelin kaikenlaista. 

Tänään kurkku on tuntunut karhealta ja olen pelännyt koko päivän että flunssako se on iskemässä! Himpula sentään! Nyt en aio antaa periksi. Olen ottanut kaiken maailman luontaistroppeja - c-vitamiinipitoisia juomia, cayannepippuria, hunajaa, syönyt terveellisesti, levännyt ja juonut paljon vettä. Tulevaisuuskaan ei tunnu enää aivan niin valoisalta.

Joka tapauksessa aloitin tänään opettamisen. Se oli sentään yhtä hauskaa kuin aina ennenkin. Että voikin olla niin kiva ja mutkaton pedioppilas. Aiomme lyödä kaikki ennätykset laudalta mitä tulee oppimisen nopeuden suhteen!  Voiko tämä olla aina näin mukavaa... (onnellinen huokaus)? En tiedä olenko tuleva oopperadiiva, mutta opettamiseen minulla on selvästi taipumuksia. Osaan tehdä monimutkaisista asioista yksinkertaisia koska ymmärrän sen mikä on oleellista, kommunikoin aivan superselkeästi, pystyn valamaan oppilaaseen rohkeutta, enkä luovuta. Sen minkä olen itse oppinut, pystyn opettamaan lähes kelle vaan. Tässä firmassa on oppimistakuu!