Perjantaina opin mielestäni vihdoinkin laulamaan. Kun ilmoitin tämän suuren ilouutisen läheisilleni, he kysyivät vähemmän vaikuttuneina että "ai taas?". Täytyy myöntää, että on tullut ennenkin dramatisoitua jotain edistysaskelta ja sitten seuraavalla viikolla (tai jopa seuraavana päivänä) onkin joutunut toteamaan, että ei tämä taaskaan toimi aivan halutulla tavalla. Nyt edistysaskel on kuitenkin pysynyt jopa kokonaiset kolme päivää peräjälkeen, mikä oikeuttaa minut mielestäni toteamaan, että kyllä perjantaipäivän oivalluksista jotain pysyvämpää hyötyä täytyy olla. Palaset loksahtivat eräällä tavalla paikoilleen. Toisaalta kolme päivää on myös tarpeeksi pitkä aika sen toteamiseen, että ei tässä vielä olla lähelläkään täydellistä ja opittavaa riittää edelleenkin!