Piti vielä lisätä edelliseen tekstiin muutama rivi.

Lueskelin vanhoja blogikirjoituksiani ja huomsin, että jotkut asiat ovat nyt muuttuneet vähän toisiksi. En enää allekirjoita kaikkea mitä olen sanonut tekniikasta aiemmin. Sen sijaan nykyinen totuus kohdallani on seuraava:

Se mitä monta kertaa tekniikalla käsitetään ja jopa tekniikkana monta kertaa opetetaan, on itse asiassa kokoelma vippaskonsteja joilla yritetään päästä yli kehon mutkien asettamista haasteista. Nämä mutkat ovat useinmiten hankittuja, eivät sinne alunperinkään kuulu! Kun jumppaa ensin mutkat suoriksi ja oppii hengittämään uudessa uljaassa ryhdissään, ei tarvita niin paljon ns. tekniikkaa, eli vippaskonsteja.

Laulutekniikka on fyysinen, luonnollinen asia keholle, eikä sarja vaikeasti tajuttavia ja muistettavia asioita.

Mutta kyllä sen tajuaminen silti kestää... Laulamisen oppiminen on haasteellista jo siksi, että on vaikea hahmottaa mihin on pyrkimässä, koska lopputulos ei ole koskaan täysin valmis, saatika aluksi millään muotoa käsitettävissä. Jokainen ääni nimittäin kuulostaa erilaiselta. Katselemalla itseään peilistä, kuulostelemalla puheääntään ja harjoittelemalla perusasioita alkaa hahmottua suunta, jonne sitten aluksi raivataan polku ja sitä polkua kävellään edes takaisin satoja ja tuhansia kertoja kunnes se polku sitten vahvistuu pikku hiljaa kärrypoluksi ja tieksi ja lopulta ehkä jopa suihkukoneen kiitoradaksi jolta ponnistetaan kohti tähtiä.

Äänensä löytäminen, kirjaimellisesti, on muuten myös osa identiteetin löytymistä. Minä kuulostan juuri tältä. Jos ääni on hukassa, myös identiteetti on hukassa tai se on äänihukkaisen identiteetti. Jotkut rakentavat kehoaan, toiset taas ääntään. Kun laulaa uljaasti, se on kuulkaapa sellainen erittäin voimauttava kokemus elämässä. Laulaa uljaasti omalla äänellään, on voimakas ja kaunis katsella jne. Kuten identiteetistään, samoin äänestään voi oppia tuomaan esiin sen parhaat puolet, valita sellaista ohjelmistoa, joka sille parhaiten soveltuu. Voi tehdä kappaleista omankuuloisia tulkintoja, joista voi tulla joskus jopa normi sille, miltä jokin kappale pitäisi kuulostaa. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikka Adamin Oi jouluyö Jussi Björlingin esittämänä.

Taide on hieno asia. Olen muuten sitä mieltä, että Musiikkitalon rakentaminen on erittäin hyvä asia koko Suomen kansalle.