Harrastin pitkästä aikaa itseopiskelua Hinesin kirjan The Four Voices of Man perusteella. Olen sillä ennenkin korvannut opettajan puutetta kesäaikana ja vanha suola alkoi janottaa. Yllätyksekseni totesin, että ymmärrykseni on selvästi lisääntynyt, koska ymmärsin monessa kohtaa, mitä Hines ajaa takaa. Hinesin kirja ei ole mitään perusliirumlaarumia, vaan yli neljänkymmenen vuoden uran tehneen laulajan melko perusteellinen selvitys erilaisista tuntemuksista ja aistimuksista. Hines on sitä mieltä, että oopperalaulajan on hyvä hallita kolme rekisteriä: miehet kolme alinta ja naiset kolme ylintä. Kirjan nimi viittaakin juuri rekistereihin.

Olen aina ennen ihmetellyt, mikä on Hinesin "shoe horn effect" ja "gagging position", jota tarvitaan kahdessa alimmassa rekisterissä, mutta tänään sen vihdoin keksin. Tosin en edes lähtenyt tästä kielikuvasta käsin vaan aloin miettiä kurkunpään laskemista. Kokeilemalla huomasin, että kieli ja suun pohja on mahdollista erottaa toisistaan mm haukotusrefleksiä hyväksi käyttäen. Näin kurkunpää pääsee entistä vapaammin värähtelemään ja liikkumaan kun kieli ei paina siihen. Tuntuu kuin kielen alla olisi  pieni pyöreä ilmatyyny. Tämä lisää sointia erityisesti ala- ja keskialueella. Huomasin myös että kun olin harjoitellut tätä, korkeammalta laulaminen ei onnistunutkaan samalla tyylillä. Sitten päätin kokeilla koko nielun levittämistä avoimeksi, jotta alaspäinen veto olisi laajemmalla alueella ja - voilá - yhtäkkiä minun oli ihan hirveän helppoa tuottaa korkeahkoja ääniä melko isosti. Tässä vaiheessa nappasin Hinesin kirjan, koska minua alkoi kiinnostaa, mitä hän nyt taas sanoikaan rekistereistä ja huomasin, että hän nimen omaan vahvistaa tämän kokemukseni omalla asiantuntemuksellaan. Nielun avaaminen taaksepäin venyttää äänihuulia pituussuunnassa ja lisää ääneen falseton. Tämä venytys tapahtuu syvällä kurkussa kenkälusikkaefektin lisäksi. Jatkoin kirjan selailua ja luin että korkeimmassa rekisterissä pitää kokonaan hylätä tämä laskettu kurkunpää ja päästää resonanssi silmien taakse ja mahdollisimman ylös nenä- ja otsaonteloihin. Minulla on tullut viime aikoina kokemuksia myös tällaisesta mahdollisimman etisestä ja kirkkaasta laulutyylistä, joten tiedostan myös sen olemassa olon. Olen jopa miettinyt, että käyttäisin pelkästään tätä tyyliä. Hines kuitenkin varoittaa tästä sanomalla, että keski ja alarekisteri jää melko ohueksi jos laulaa näin.

Hei ja hoi, huomaan, että minulla on kaikki tarvittavat kolme rekisteriä! Hines neuvoo harjoittamaan näitä kaikkia rekistereitä, eli laulutapoja mahdollisimman sujuviksi. Niitä voi levittää myös ylös ja alas päin, mutta ne ovat omimmillaan juuri tietyllä korkeudella ja siksi hän suosittaa vaihtamista rekisteristä toiseen. Seuraavaksi alan kai ihmetellä rekisterien yhdistämistä. Tosin maskini jättää myös vielä toivomisen varaa. Saan maskini harvoin soimaan kovin kirkkaasti ja helähtelevästi. Mikähän siihen olisi avuksi? Maskia tarvitaan erityisesti naisen ala- ja ylärekisterissä. Oopperalaulajalla pitäisi soida yhdessä äänessä kaikki rekisterit, joten siihen on vielä matkaa, mutta jotain on tullut näköjään taas oivallettua.