Jotain kieroutunutta tässä muusikko/laulajatouhussa on... Laulajatar ei nimittäin saa sairastua flunssaan. Jos laulajatar sairastuu flunssaan hänellä on kaksi vaihtoehtoa, hän voi päättää harjoitella ja esiintyä flunssasta huolimatta tai sitten hän voi perua keikan. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja, mutta toinen niistä on vielä huonompi kuin toinen. Jos valitsee ensimmäisen vaihtoehdon ja esiintyy flunssasta huolimatta, valitsee turvallisemman vaihtoehdon kaiken muun paitsi laulajattaren äänihuulten kannalta... Keikan/tärkeiden harjoitusten peruminen nimittäin on vielä arvelluttavampaa muiden mielestä. Flunssaan sairastuminen jo itsessään on arvelluttavaa. Kaikkein tiukimmin asiaan suhtautuvat ovat nimittäin sitä mieltä, että jo itse flunssaan sairastuminen osoittaa laulajattaren kyvyttömyyden hoitaa asioitaan ja edetä urallaan. Olen joskun kuullut kokeneen laulajattaren kertovan, kuinka hän on oppinut olemaan sairastumatta flunssaan.

Asiaan lievemmin suhtautuvat saattavat ajatella, että itse flunssaan sairastuminen ei ole vielä arvelluttavaa, mutta keikan perumista kuitenkin paheksutaan siitä syystä että kunnon muusikko ei peru keikkaa pikkusyyn takia. Ja flunssahan on tietenkin pikkusyy, siinähän ei ole edes henkikulta kyseessä. Olen itsekin saanut tästä "maistiaisia". Kerran syntymäpäivillä kieltäydyin flunssaani vedoten ex tempore musisoinnista yhdessä toisen muusikon kanssa (joka siis oli ehdotuksen takana) ja sain esitelmän siitä, kuinka muusikot siellä missä hän on töissä eivät peru keikkojaan. En viitsinyt muistuttaa häntä siitä, että olin syntymäpäivillä enkä keikalla, vaan myötäilin lammasmaisesti huonoa omaatuntoa kokien. Kaikkein lievimmin asioihin suhtautuvat saattavat painaa villaisella yhden peruuntuneen keikan, mutta auta armias jos joutuu perumaan useamman perättäisen keikan. Siinä tapauksessa syy ei missään nimessä ole edes flunssassa, vaan laulajattaren hermoissa. Sehän nyt on selvä. Se ja se sairastuu, koska ei hallitse hermojaan, sanotaan. Jos ei kyseessä ole suoranainen valehtelu ja flunssan teeskentely laulajattaren puolelta, niin kyseessä on ainakin stressiperäinen sairaus. Stressihän tunnetusti altistaa erilaisille sairauksille. Fakta.

Kunnon laulajatar siis esiintyy kunnossa kuin kunnossa. Jos hän on fiksu, hän käy ottamassa kortisonipiikin äänihuuliinsa ennen esiintymistä ja toivoo parasta. Jos hän taas on tyhmä, hän luottaa luontaishoitoihin ja yleisön ja kriitikkojen ymmärtäväisyyteen. Kriitikot ja yleisö eivät ymmärrä. Taiteilijan on turha kertoa olevansa flunssassa, kaikkihan ovat aina flunssassa, jos laulajilta nimittäin kysytään, sehän nyt on itsestään selvää... Ei ole olemassa kuin flunssaisia laulajia (paitsi ehkä jonkun laulukilpailun voittaja voittopäivänään ja hänkin sen tähden, että on oppinut olemaan sairastumatta flunssaan). Laulajan ainoa mahdollisuus on siis laulaa  (etenkin jos hän on uraansa aloitteleva) ja toivoa, että hänet luokitellaan "kyvyiltään lupaavaksi jos hän saa hoidettua tekniikkansa kuntoon". Laulajan, jonka ääni ei ole timmeimmässä kunnossa, on syytä laittaa koko lavakarismansa ja eläytymiskykynsä peliin. Vain se voi säästää hänet murskakritiikiltä ja uran mutkistumiselta (pahimmassa tapauksessa ennenaikaiselta lässähtämiseltä).

Mikään ei stressaa laulajatarta enempää kuin flunssa. Jos se ei ole parhaillaan päällä, tulollaan tai menollaan, se saattaa kavalasti vaania kulman takana. Laulajattaren on siis syytä koputtaa puuta, jos tulee kehaisseeksi olleensa terveenä niin ja niin kauan. Kuulin kerran radiosta laulajattaresta, joka inhosi uraansa. Se päivä jona hän lopultakin sai lopettaa laulamisen, oli hänen elämänsä onnellisin päivä. Hän lähti heti ulos ilman kaulahuivia ja avasipa vielä takkinsakin. Ei ollut mitään väliä sillä vilustuttiko hän itsensä vai ei. Sitä tunnetta hän oli kaivannut koko uransa ajan. Jos siis harkitset tälle uralle ryhtymistä, mieti, oletko valmis uhraamaan taiteen alttarille vapautesi olla sairas silloin kuin sairastuttaa.