Tänään oli hieno päivä! Luulin ensin, että laulamisesta ei tule mitään koska on närästystä ja olin hieman alakuloinen. Sitten pidin aivan loistavan laulutunnin oppilaalleni, joka innostui oikein kehumaan minua opettajantaidoistani. No oli syytäkin. Laitettiin palikat päällekkäin kohdalleen ja sen jälkeen sivuttiin vielä muitakin tärkeitä juttuja. Lauloi kaiken tämän jälkeen oikein kauniisti. 

Kotiin palattuani tapahtui suoranainen ihme. Löysin väylän yläkertaan. Luulenpa, että olen etsinyt tätä viimeiset seitsemän vuotta. Olen ehkä joskus ennenkin osunut siihen suuntaan, mutta en ole ymmärtänyt seisovani Tutankhamonin haudan päällä (oma sanontani). Salainen ovi sijaitsee etuhampaitteni takana kovassa kitalaessa ensimmäisten poskihampaitten välissä. Väylä on yhtä leveä kuin tämä tila ja se jatkuu suoraan ylöspäin kohotettujen poskipäiden välistä nenään. Salainen ovi avautuu kielen selällä, jonka pitää asettua ja mukailla tätä koloa (ei kuitenkaan koskea juurikaan). Nenän jälkeen avautuu viuhkamainen vintti, joka on paljon helpompi löytää kun käyttää tätä suoraa reittiä ylös. Ihmettelen samalla, miksen ole tätä aiemmin löytänyt ja ainoa selitys jonka keksin on se että minulla tämä kolo on melko kapea ja syvä, eikä kukaan ole koskaan yllyttänyt minua tunkemaan kieltäni sinne. Tosin viime laulutunnin lopussa oli hetki, joka itse asiassa enteili tämän väylän löytymistä. Nyt löysin sen itse ja selkeämmin, mikä on vielä parempi, koska silloin se tuntemus on yleensä huomattavasti pysyvämpi. Tämän reitin ansiosta sain ensimmäisen kerran helpon ja saumattoman siirtymisen e'' ylöspäin. Innostuin heti laulamaan kaikkea mahdollista, jossa tätä erityisesti tarvitaan.

Käsitykseni kielen tärkeästä roolista pumpun käynnistäjänä ja resonanssin säätelijänä vahvistui entisestään tämän kokemuksen ansiosta. Kielen täytyy olla todella aktiivinen koko matkalta kurkusta lähtien ja se ei saa olla lattana, vaan pikemminkin pyöreä. Kielen kärjen pitää olla aktiivinen ja kielen pitää muodostaa kyömy. Mitä korkeammalle mennään sitä enemmän tätä silmukkaa pitää tehdä. Lopulta kieli on melkein kaksinkerroin ja kielen kanta on tullut ulos kurkusta oksennuksen omaisesti. Tosi luontevaa, huh?! Mutta laulamisesta tulee kaunista ja helppoa. Tämä perustuu jokseenkin siihen, että kieli vahvistaa resonanssin. Kielen täytyy olla vain oikeassa asennossa, kuhunkin sävelkorkeuteen ja äänteeseen mukautettuna. Jäntevä kieli pysyy sopivasti koholla niin, että resonointitilaa jää sekä kielen ylä- että alapuolelle.

Tosi hyvä päivä, tosi hyvä! Ihan kuin nyt olisi alkanut palaset loksahtaa kohdalleen melkoisella vauhdilla. Talviloman aikaan olin jo laittamassa hanskoja tiskiin, mutta opiskelukaverit rohkaisivat sanomalla, että ehkä olen jonkin suuren oivalluksen kynnyksellä. He olivat oikeassa. Jos puolitoista viikkoa sitten perjantaina opin vihdoin laulamaan, niin tänään aloin kuulostaa ensimmäistä kertaa sopraanolta! Ja seitsemän vuottako tätä piti tahkota...?