Joskus käy niin, että jokin ajatus auttaa tänään, mutta huomenna se ei enää riitäkään, vaan tarvitaan jotain muuta. Lauloin tänään melko paljon ja ajattelin hyvin paljon niskaa. Toimi hämmästyttävän hyvin. Niskan kautta ylös meneminen toimi melkoisen lupaavasti. Ääni oli balanssissa korkealta paremmin kuin aiemmin. Tuntemukseni laulusta ovat muuttuneet todella dramaattisella tavalla! Yhdistin laulunopettajani ehdotuksesta niska-ajatusta kurkunpään rentouttamiseen ja laskemiseen alas. Putki tuntui paremmin avonaiselta. Lauloin koloratuurikamaa hallitummin kuin koskaan aiemmin. Ääni soi täyteläisenä. Ei se silti mitään helppoa ollut. Koko putken avoimena pitäminen on todella kovaa työtä. Mitä avoimempi putki, sen kevyempi, ihanampi ja liikkuvampi ääni. Tarvitsen todellakin lihaskuntoharjoittelua!

Minua rassaa tällä hetkellä se, etten oikein tiedä, minkälaista ohjelmistoa minun kannattaisi ottaa haltuuni seuraavaksi. Ääneni on hyvin liikkuva, koloratuurimainen, mutta siinä on kuitenkin vähän tummuuttakin. En ole sellainen kaikkein kevein livertäjä, mutta ei siitä paljon puutukaan että olisin. Toisaalta en koe itseäni selkeäksi mezzoksikaan. Korkealta laulaminen alkaa onnistua melko kauniisti, mutta on se melkoisen vaativaa ja raskastakin. Ei siellä jaksa koko aikaa killuttaa. Toistaiseksi on tuntunut siltä, että ääni niin sanotusti lepää hieman matalemmalla kuitenkin. Tänään alkoi tuntua, että jos yrittäisin taas Mozartia pitkästä aikaa. Jospa se istahtaisi tällä kertaa paremmin. Toisaalta vanha musiikki kutsuu minua myös vastustamattomasti puoleensa. Ehkäpä jotain Vivaldia, Händeliä tai Purcellia taas? Toisaalta lauluja eli liedejäkin pitäisi opetella uusia... Jotain modernia kenties? 

Jos lähden seuraamaan sydämeni kutsua, lähden kohti vanhaa musiikkia. Ja miksipä ei?