Vaivalloinen urakka jatkui taas tänään. Yritän tehdä tämän laulukuntoon pääsemisen mahdollisimman fiksusti ja tehokkaasti, katsotaan miten käy. Tänäänkään ei tuntunut vielä kovin hyvältä. Tekniikka oli kovin tehtyä eikä putoillut mitenkään automaattisesti. Äätä alkoi kuitenkin tulla enemmän, mikä on hyvä merkki. Tilat tuntuivat myös vähän avonaisemmille. Kurkunpää on yhä vähän jumissa.

Tässä on polku, jota pitkin olen edennyt:

1. Jatkoin kielen aktivoimista,  kieli on edelleen vähän passiivinen, täytyy jatkaa, mutta ei kuitenkaan yksipuolisesti.

2. Etsin haukotuksen tunnetta, jossa kurkunpää putoaa mahdollisimman luonnollisesti niin että leuka pysyy samalla rentona

3. Hengittelin syvään ja yritin aktivoida hengityslihaksistoa heräämään avuksi

4. Avasin tiloja taakse ja ylöspäin haukotuksen tunteen avulla

5. Lopuksi kun ääntä alkoi tulla enemmän, etsin eri rekistereitä ja se tuntui kohtalaisen hyvältä

Ryhti on myös kateissa... täytyy yrittää jatkaa sen etsimisellä.

Toimenpiteeni tuntuivat melko oikeilta. Täytyy yrittää luottaa siihen, että kyllä tämä tästä taas alkaa sujua pikku hiljaa... Olisi tietenkin kiva jos kaikki sujuisi heti loistavasti... mutta jos, jos niin lehmätkin lentäisivät (huokaus). 

Huomenna aion tarkastella vielä lähemmin lantion asentoa ja hengitystä, mutta jatkaa muuten edellä mainitun mukaisia toimenpiteitä.