Laulutekniikkani on kehittynyt edellisestä päivityksestä sen verran, että ajattelin koota tähän joitain ajatuksia.

Olen hajoitellut viime aikoina ahkerasti ylätilojen ja kropan yhtäaikaista avaamista ja kotrollointia. Avauksessa olen alkanut korostaa enemmän sivusuuntaista avaamista. Avaan erityisesti keskivartalon suoraan sivulle ja päähän ajattelen myös leviämistä korvien yläpuolisista pisteistä sivuille ulospäin. Sisäänhengityksessä kun valmistan fraasin, valitsen myös kuinka korkealta availen tiloja pääni sisällä. Kieli on tilanjakaja. Kielen eteen jäävä tila aktivoi naaman ja kielen taakse jäävä tila aktivoi niskan. Molemmilla puolilla täytyy olla tilaa. Niska aktivoituu edelleen haukotuslihaksiston avulla. Kielen kärki on aktiivinen tekstaamisessa, mutta leuka ja kurkunpää ovat rentoja. Leuka avautuu suoraan alas-taakse. Leukaa avaan sitä enemmän, mitä korkeammalta laulan. Leuan vieminen taakse, auttaa tilan aukaisemisessa korkeammalta korkeissa äänissä.

Kropan avaamisessa tärkeitä on myös lantionpohjalihakset. Keskivartalon avaaminen ja lantionpohjalihasten aktivoiminen muodostavat eräänlaisen suppilon, joka tekee alaspäisen imun ja vie painetta tehokkaasti pois äänihuuulista. Fraasin aikana vartalon auki kannatteleminen ja joskus myös lisäavaus ovat tehokkaita säätelykeinoja. Kaikenkaikkiaan tunnen itseni isommaksi naiseksi laulaessani ja ääneni on nyt muhkeampi. Ääneeni on tullut lisää lämpöä ja kuulostan enemmän oopperalaulajalta kuin aiemmin.