Joskus tuntuu että olen jotenkin yksinkertainen kun eivät selvät faktatkaan pysy päässä kahta viikkoa kauempaa. Yritän taas sisäistää näitä laulamisen mekanismeja tekemällä itselleni selkeän ja yksinkertaistetun esityksen siitä, miten pitää laulaa.

Lantionpohjalihaksistosta tulee voima. Siellä pitää aina olla pieni tuntuma. Jos tuntuma jostain syystä alkaa kadota, pitää lantionpohjaa treenata kunnes se taas toimii.

Sisäänhengityksellä kyljet joustavat ulospäin ja niitä pidetään auki lihaksilla, lantionpohja supistuu ja työntää ilmaa ulos fraasin aikana, mutta kyljet pysyvät avoimina.

Mitä korkeammalta lauletaan, sen korkeammalle pallean täytyy nousta. Kun lauletaan nuottiviivaston yläpuolelta, kyljet avataan kainaloiden kohdalta ja niskasta. Ylätukipiste on silloin kaikkein kauimpana alatukipisteestä.

Kielen pitää olla aktiivinen ja pystyä napakkaan ja selkeään tekstiin miltä tahansa korkeudelta. Jos kieli on veltto, se valuu nieluun ja tukkii sointiväylän. Tämä aiheuttaa paljon ongelmia. Jos kieli on veltto, sitä pitää treenata niin kauan, että se on taas eritytynyt leuasta. Kieli toimii tilanjakana ja on hyödyllistä oppia aistimaan tilaa sen eri puolille.

Leukaa ei tarvita mihinkään, mutta se pitää laskea pois tieltä. Leukaa avataan terävästi alaspäin. Aloittelijat tukevat usein leukaan . Leuka pitää ehdottomasti  saada loksahtamaan vähän niin kuin hölmöllä.

Kurkunpään pitää olla rento ja alaspäin laskeutunut. Laulajalla pitää olla leuan alla heltta. Kurkunpään seutua ei saa missään nimessä levittää. Tästä poikkeuksena on nuottiviivaston yläpuolelta laulaminen. Niillä korkeuksilla levittämisestä ei tuntuisi kokemukseni mukaan olevan niin paljoa haittaa, mutta voin olla väärässä. Jos kurkunpää ei ole rento, sitä voi tietoisesti rentouttaa. Kurkunpään rentouttaminen ja laskeminen laukaisee helposti haukotusrefleksin. Kun kurkunpää laskeutuu, kielen alapuolelle tulee vähän tilaa, mikä tuntuu pieneltä ilmatyynyltä kielena alla. Hengittäessä tämä vaikuttaa siten, että kielen alapuoli tuntuu ilmastoituvan myös. Jos näin ei tapahdu, syynä saattaa olla kieli, joka on liian veltto. Tämä kurkunpään rentouttaminen on ensiarvoisen tärkeää kauniin läpisoinnin aikaansaamiseksi. Kurkun pitää olla kapea ja pysyä kapeana! Ilman pitää tulla ahtaasta aukosta. Kurkusta kuuluu kohinaa jos hengittää sisään sillä tavalla että kurkunpää on täysin laskeutunut ja rento. Saattaa alkaa myös yskittää.  

Ylätilat pitää olla auki laulettaessa, jotta äänessä olisi myös helinää. Ylätilat saadaan auki jos kieli on napakka ja tarpeeksi edessä. Nosta kielen selällä poskipäät koholle hymyasentoon. Ilmeen täytyy olla valoisa. Ajattele positiivisesti, se auttaa. Ylätilojen avaamiseen liittyy myös kitapurjeen nostaminen. Kitapurjetta nostetaan haukotuslihasten avulla. Jos ylätilat eivät ole auki, ei voi päästä kovin korkealle ainakaan kovin kauniisti.

Näillä asioilla saavutetut edut voi tuhota se, että ryhti on kasassa. Ole suorassa ja ole rento. Älä jäkitä mitään lihasryhmiä. Myös kaikki jännitykset pitää heti hoitaa pois hieronnalla ja venyttelyillä. Hanki myös voimaa tarvittaviin lihasryhmiin. 

Jos nämä kaikki asiat toimivat, ääni on uomassaan, soi läpi koko vartalon ja kantaa. Tarkkaile että resonanssi fokusoituu otsassa olevaan pisteeseen. Tee tarvittavat muutokset, jotta saat fokuksen. Äänessä pitää soida ylä- ja alasävelet kaikissa sävelissä. Äänessä pitää olla myös pyöreyttä, jota tulee ennen kaikkea takatiloja avaamalla. Äänen pitää olla notkea ja sillä pitää pystyä kannattelemaan pitkiäkin fraaseja. Laula nauttien, itsevarmasti ja tunteella!    

Ja ei muuta kun laulamaan!